Kuuban kriisin (v.1962) jälkimainingeissa juoduin pohtimaan tulevaa ammattiani. Sukuhistoriani ja isäni puhui upseerin uran puolesta. Itse en ollut siitä kovin innostunut. 

Sen sijaan olin ulko- ja sisäpoltiikan kiemuroiden pauloissa ja johtava teinipolitiikko Vääksyn Yhteiskoulussa Asikkalassa. Opiskelupaikakseni valitsin ja sainkin Helsingin Yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ja tavoitteenani oli Arkadianmäki. Intomielinen ajatukseni oli osaltani torjua Neuvostoliiton ja  kommunismin uhka ja estää Suomea joutumasta Varsovan liiton maaksi. 

Pyhä pyrkimykseni katkesi heti, kun sodan käynyt  isäni kuuli päätöksestäni. Hän halusi pojastaan ammattisotilaan ja siten käytännön politiikan apumiehen. Siispä aloitin opinnot kylläkin Helsingin Yliopiston kirjoilla, mutta Kadettikoulun jalkaväkilinjalla ja valmistuin merijalkaväkiupseeriksi -  vihreäksi baretiksi USA:n tyyliin.

Myöhemmin olen voinut havaita, että ammattiupseerin ura - vastoin niin kovin yleistä käsitystä - edistää demokraattista ajattelutapaa ja on eduksi silloin, kun joutuu hahmottamaan ja arvioimaan poliittista yleistilannetta sekä punnitsemaan tai esittämään kunnan omia toimintavaihtoehtoja.

Mitä voin kunnanvaltuutettuna sanoa nykyisestä demokratiakäsityksestäni? Kunnallispolitiikassa käytettivissä olevat voimavarat sekä vallitseva toimintatapa on minulle ollut paha pettymys. Vastoin kauniita puheita kunnallisdemokratia ei toimi. On harvainvallan ja laittomuuden aika.

Edellinen ilmenee siinä, että kunnanhallituksiin valitaan edustajia hyväveli- tyyliin henkilöistä, jotka eivät ole olleet edes ehdolla kunnallisvaaleissa. Näin on asian laita myös kotikunnassani Kuhmoisissa. Harvoista valittu joukko jättää valtuustolle kuuluvia asioita valmistelematta eikä tuo niitä sille päätettäväksi. Hallitus toimii ohi valtuuston siten kuin näkee parhaakseen.

Laittomuus ilmenee siinä, että kuntalakia ei noudateta. Sen määräyksiä voi rauhassa sivuuttaa, koska riitttävän toimivaa kontrollia tai valituskeinoa ei ole. Kukaan ei todellisuudessa valvo kunnallista päätöksentekoa.

Mainitsen esimerkkinä erään tietyn kunnan tilinpäätöksen myöhästymisen laissa mainitusta määräajasta lähe kolme kuukautta. Toinen esimerkki on erään kunnan vuoden 2009 budjettiraamista. Menokatoksi päätettiin 2 % kasvu, mutta valtuusto sai käsittelyynsä 4,5 % kasvaneen virkamiesehdotuksen, jota sitäkin korjattiin myöhemmin ylöspäin 7,4 % tuntumaan valtuuston vain ihmetellessä. Mitä virkaa on siis valtuustolla ja sen asettamilla tavoitteilla?

Kun eräskin kunnanhallitus antaa toistuvasti ja ilman tavanomaista kirjallista perehtymistä kunnanjohtajan pyytämiä etukäteispäätöksiä asian myöhemmän valmistelun pohjaksi, ollaan kaukana avoimesta päätöksenteosta ja demokratiasta. Tällä toimintamallilla myöhempi virallinen päätös tulee tehtyä sitoutuneena puutteelliseen harkintaan.

On harvainvallan aika.